NOORA VÄSTINEN – 80 senttiä kiehtovaa positiivisuutta

DSCN5429

Satuin katsomaan Jari Sarasvuon ohjelmaa alkuvuonna, jossa oli vieraana Noora Västinen. Nooraa mainostettiin naisena, jolla on asenne kohdallaan ja josta meidän suomalaisten tulisi ottaa oppia.

Noin viikko sitten näin World Visionin mainoksen, jossa tämä 80 senttinen pyörätuolissa istuva ilopilleri tuli taas eteeni. Nooran tarttuva nauru jäi vuorokaudeksi mieleni sopukoihin ja putkahti aina erikoisemmissa paikoissa mieleeni, niin, että hymy tai nauru pääsi väkisin ilmoille. Halusin päästä haastattelemaan tätä nuorta positiivisuuden perikuvaa ensimmäiseksi haastateltavaksi Sankari-tarinoihini.

Wikipedia määrittelee sankarin näin: ”Sankari tai sankaritar on kansanperinteessä ja kirjallisuudessa usein tarinan päähahmo eli protagonisti, joka edustaa yleensä positiivisia arvoja.  Sankariksi kutsutaan myös muita hahmoja jotka tekevät huomattavia urotöitä. Sankari eroaa tavallisesta hahmosta poikkeuksellisten kykyjensä, onnensa tai rohkeutensa vuoksi, joiden avulla hän yltää sankarillisiin tekoihin…Runousopin mukaan juuri sankarin kohtaamat vaikeudet lisäävät yleisön samaistumista häneen. Monien kansansatujen päähenkilönä on sankariksi kasvava nuorukainen tai nuori tyttö. He ovat usein perheensä kuopuksia, joita muut vähättelevät. Nokkeluutensa tai muiden ominaisuuksiensa avulla he kuitenkin kasvavat sankareiksi.”

Harva varmaan pitää itseään sankarina, ei Noorakaan, vaikka hänen oma määritelmä sankarista on henkilö, joka edustaa positiivisia arvoja ja, jonka elämäntavasta voi sanoa: Wau!  Mielestäni Noora on juuri tällainen Wau- sankari.

Noora syntyi 25 vuotta sitten. Vanhemmat odottivat tervettä lasta. Nooralla todettiin synnynnäinen luustonhauraussairaus, jossa luut ovat niin hauraat, että pelkkä aivastus saattaa katkaista kylkiluun. Vanhemmat kuitenkin halusivat Nooralle normaalin lapsuuden, jota ei rajoiteta.

Noora vietti paljon aikaa sairaalassa, on käynyt useissa leikkauksissa ja luutkin ovat murtuneet lukuisia kertoja.

Noora kertoo nettisivuillaan www.nooravastinen.net , että ”Ne eivät kuitenkaan ole koskaan ollut syy olla tekemättä sitä, mitä haluan! Päinvastoin erilaiset haasteet antavat minulle lisää potkua tehdä ja kokeilla asioita, rikkoa rajoja ja kokeilla siipiäni. Uskon, että kaikki on mahdollista, kun vain annamme mahdollisuuksille luvan!”

Noora ammentaa itseluottamusta perheestään, suvustaan ja ystävistään. Hän ei koe koskaan joutuneeksi esim. koulukiusatuksi. Siihenkin voi suhtautua eri tavoin miten tulkitsee toisen sanomisen. Kun Noora meni toiselle luokalle ja uudet ekaluokkalaiset eivät olleet häntä vielä nähneet, ekaluokkalainen poika kysyi Nooralta onko tämä tullut jostain avaruudesta. Noora sanoi: ”Sieltähän minä, näkeehän sen ” Hän on suhtautunut huumorilla ja ymmärtämyksellä lasten ihmettelyyn. Lapset usein vain alkuun ihmettelevät erilaisuutta ja kun heille lyhyesti selittää, asia on ok ja voidaan vaikka olla kavereitakin. Aikuiset enemmän hyssyttelevät ja piilottelevat.

Noora opiskeli merkonomiksi, perusti toiminimen 17-vuotiaana Herbalifen jälleenmyyjänä, opiskeli naurujoogaohjaajaksi ja elämäntaidonvalmentajaksi ja valmistuu pian steinerpedagokiksi. Huh mikä energiapakkaus !

Noora sanoo, että hän on aina tehnyt sitä mitä on rakastanut ja kokenut, että vammaisuus ei ole ollut rajoitus vaan kasvattanut positiivista elämänasennetta ja löytänyt luovasti uusia ratkaisuja. Tietyt vastoinkäymiset toimivat myös sysäyksenä pistää moottori jälleen käyntiin. Viisi minuuttia voi sääliä itseään, sitten riittää.

Kerran Noora oli äitinsä kanssa juoksutapahtumassa, jossa äiti työnsi Nooraa pyörätuolissa. Tiellä oli huomaamaton monttu, johon pyörätuolin pyörät jämähtivät sillä seurauksella, että Noora luokkasi polvensa ja jalkansa pahasti. Maaliin asti kuitenkin mentiin ja Ice Poweria kipukohtiin. Illalla Nooran oli määrä vetää naurujoogakeikka, mutta hän sanoi äidilleen, ettei voi mennä sinne nauramaan kun niin polvea särkee. Äiti vastasi: ” Estääkö polvi sinua nauramasta, eihän sinulla ole leukaluut murtuneet!” Särkylääkettä siis poskeen ja vetämään iltaa, jonka aikana koko polvikipukin unohtui.

”Mihin keskität huomiosi; kipuun vai johonkin muuhun? Annatko kivun määrittää elämäsi vai teetkö silti asioita, vaikka vähän sattuukin”, pohtii Noora.

Juteltiin myös mm mukavuusympyrästä pois astumisesta. Kysyin mikä Nooralle oli ollut pelottavaa vai oliko mikään. Hän sanoi kärsineensä superjännityksellä esiintymistä. Hän oli Herbalifen tilaisuuksissa käynyt puhumassa kuukausittain. Hän oli sanonut kollegoilleen, että pakottakaa minut puhumaan puoli tuntia joka kerta. Tosin hän oli katunutkin sanojaan, mutta aina noussut lavalle. Ensin tosin oli käynyt jännitykseltään oksentamassa vessassa ja sitten puhumaan hyvinvoinnista jopa sadoille.

Monta muutakin mielenkiintoista ajatusta vaihdoimme, ehkä niitä tulee muissa artikkeleissani esille.

Nooran fyysiset rajoitukset ovat näkyvissä, mutta meillä varmaankin kaikilla on suurimmat rajoitukset mielessämme. Estävätkö mielemme rajoitukset meitä jostain vai etsimmekö ratkaisut ja elämme täyttä elämää löytäen merkityksen elämällemme sydämestä käsin ei ympäristön odotuksista tai siitä mitä muut mahdollisesti ajattelevat toimistamme ? Haluaisitko olla rohkea?

Kiitokset Noora, rohkaisustasi, elämänasenteestasi, valoisuudestasi ja tarttuvasta naurustasi !

Omilla sivuillasi sanot ”Monista haasteista huolimatta olen saanut omalle elämälleni niin hyvät lähtökohdat, joten olen aina kokenut kannustamisen, toisten auttamisen ja tukemisen luonnolliseksi. Siitä on oikeastaan tullut kutsumukseni, eräänlainen elämäntehtäväni. Nautin kun saan olla työni kautta tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, kannustaa heitä toteuttamaan omia unelmiaan ja tuoda valoa jokaisen kohtaamani ihmisen jokaiseen päivään! ” Tätä olet tehnyt tänäänkin 🙂

VOIKO ITSEENSÄ ”TUHLATA” ?

007

Näin silloin tällöin hienoja henkilökuvia eri nettisivustoissa ja blogeissa ja olin nähnyt ja tykännyt Studio Onnin kuvista Facebookissa. Heräsi ajatus, että menisin itsekin kuvauksiin. Ei ollut mitään varsinaista tarvetta ja ajattelin, että tuohan on ihan rahan tuhlausta ja kovin itsekästäkin. Katselin kuitenkin kalenteriani ja huomasin, että elokuun puolen välin paikkeilla voisin käydä kuvauksissa jos kuvaajalle sopii. Tähän vuoden aikaan oli helppo perustella itselleen miksi laitoin rahaa tällaiseen ”turhuuteen”, sillä niillä paikkeilla on myös syntymäpäiväni, joten päätin, että annan tämän itselleni syntymäpäivälahjaksi.

Sain varattua ajan Niinalle kuvauksiin. Toki halusin näyttää parhaalta minältä kuvauksissa, joten varasin pari päivää ennen ajan kampaajalle, hyvälle ystävälleni Railille. Sitten vielä hakemaan meikkaajaa ja ystäväni Tiinan kautta löysinkin sitten Kirsin.

Päätin nauttia tästä kaikesta täysin siemauksin ja ottaa päivät täysin hemmotteluna.

10341586_10152523565773120_4658959976639559703_n

10415676_10152523565808120_5479488899715166055_n  Raili Pohjamies http://www.hairshape.fi

Hair Shapessa Helsingin Kampissa on aina tosi mukava käydä kun on ammattitaitoinen ja haluttu kampaaja. Sen lisäksi hän vielä on niin mahdottoman mukava. Raili myös föönasi hiukseni kuvausaamuna kauniiksi.

Vaatteiden etsiminen olikin isompi urakka, en millään olisi keksinyt mitä vaatteita otan mukaani. Päädyin sitten ottamaan kassillisen ja päätin antaa kuvaajan valita niistä hänen mielestään sopivimmat.

DSCN5389 10625159_10152668069293120_8517714861973300288_n Kirsi Salo taiteilee

Lähdin Olariin päivällä Kirsi Salon kauneushoitola Rockin Cherryyn. Oli vähän jännää kun en tiennyt millaisen meikkauksen hän minulle tekisi, en tiennyt hänen taidostaan aiemmin. Meillä oli todella hauskaa ja lopputulos oli oikein mieluisa ja luonnollinen, minulle juuri sopiva.

DSCN5404 DSCN5408  Niina Stolt kuvaa www.studioonni.com

Itse kuvaukset sitten jännittivätkin enemmän. Menimme kuvaaja Niinan kanssa Tuomarinkylän kartanoon ja alussa oli hetken aika jäykkää minun puoleltani, mutta Niinan ammattitaidolla aloin pian rentoutua ja lopulta jopa nautin poseerauksista. Yli kahdensadan kuvan jälkeen ajattelin, että tätähän voisi tehdä joskus uudestaankin.

070 042 a 067 a

Olin jo päättänyt aiemmin, että käytän näitä kuvia omassa uudessa blogissani ja olen todella iloinen, että päätin lähteä ”tuhlaamaan” itseeni. Itseasiassa näen tämän enemmän sijoituksena tällä hetkellä. Kyllä ammattitaito on ammattitaito !

On erilaisia tapoja laajentaa omaa mukavuusympyräänsä ja tällainen kuvaussessio oli minulle sellainen. Mikä tuntui aluksi vaikealta ja jännittyneeltä, muuttuikin rennoksi ja mukavaksi ja ehkä seuraavalla kerralla ”uskaltaudun” tekemään jotain uutta jälleen. Rohkaisen sinuakin tekemään jotain tutusta poikkeavaa ja fiilistelemään miltä se tuntuu, se ei ole ollenkaan tuhlausta 🙂

Rakasta itseäsi !

Happy girl

Rakasta itseäsi! Kuulostaa todella itsekkäältä. En tarkoita itsensä rakastamisella itsekkyyttä.

Jos olet joskus lukenut Raamattua, siellä on annettu kaksi suurinta käskyä; Rakasta Jumalaa ja Rakasta Lähimmäistä niin kuin Itseäsi.

Onko minusta mitään iloa toiselle, jos en välitä itsestäni?

Kuka sitten olen ? Miksi olen arvokas? Miten määrittelen itseni?

Silloin kun itsetuntoni oli todella pohjalukemissa, koin itseni arvottomaksi ja yksinäiseksi. Ajan kuluessa aloin pohtia ja etsiä totuutta. Totuushan tekee meidät vapaiksi. Mutta mikä on totuus minusta? Onko se sitä miten arvioin itse itseni? Olenko sitä mitä muut minusta sanovat tai mitä kuvittelen heidän minusta ajattelevan?

Tänä aamuna poimin ”sattumalta” kaapistani vanhan päiväkirjan ja jäin sitä lukemaan. Kyyneleet vierähtivät silmiini; en ollenkaan muistanut millaisessa erämaassa ja yksinäisyydessä olin ollut ja sieltä selvinnyt.

Kun ryhdyin etsimään totuutta itsestäni, mietin, mistä totuuden löytäisin. Koska uskon, että Jumala on luonut maailman ja sinut ja minut, lähdin etsimään totuutta siitä, mitä Jumala minusta sanoo.

Parantumiseni alkoi kun sain käsiini Josh McDowellin kirjan: His Image, My Image. Tästä lähti muutos kohti oman itseni arvostamista. Aloin ymmärtämään, että olen arvokas, täysin ainutlaatuiseksi luotu; toista minua ei ole. En ole parempi kuin toiset, mutta en myöskään huonompi kuin toiset.

Luin kuinka ihmeellisesti meidät on tehty, suunniteltu juuri sellaisiksi kuin olemme, luonteenpiirteinemme, ulkomuotoinemme ja meille annettuine lahjoinemme.

Oman itsensä löytäminen ei ollut minulle nopea prosessi; luin ja suorastaan ahmin kirjoja ja kävin kursseilla ja keskusteluissa. Ehkä yksi käänteentekevä oli myös ns Krito-kurssi. En kokenut tarvitsevani mistään toipumista, mutta kurssi kuulosti mielenkiintoiselta. Lähdin siellä pienryhmässä kartoittamaan lapsuuttani, luonteenpiirteitäni, tunteitani ja paljon muuta. Suurena oppaana oli Kritossa käyttämämme kirja: Toiveena Sisäinen Parantuminen (Mirja Sinkkonen ja Paula Tähtinen). Ei ollut helppoa tässä kiireessä maailmassa pysähtyä tutkimaan kuka minä olen, mitkä ovat kipuni ja mikä on totuus minusta.

Uskon, että sydämiimme on asetettu kaipaus niitä asioita kohtaan, joissa meillä on kykyjä. Huomaamme, että sellaisten asioiden parissa aika kuluu kuin siivillä. Mitä sinun sisimmässäsi on, mitä haluaisit tehdä? Ehkä tämä kaipaus on ollut sisälläsi koko elämäsi ajan tai vasta hetken. Tutkiskele itseäsi , löydätkö jotain mitä voisit tehdä joko pienin tai suurin askelin kohti näitä asioita – rohkeasti, uskaltamalla olla aito sinä. Mieti jos sittenkin onnistuisin. Kokoa myös vaikka paperille kaikki miten voisit päästä tähän, unohda lauseet; ei se kuitenkaan onnistu, ei minusta ole siihen. Aloita itsesi rohkaiseminen kuin rohkaisisit parasta ystävääsi!

Ajattele maailman suuria taiteilijoita. Heidän työnsä ja taulunsa ovat mittaamattoman arvokkaita, mutta vain alkuperäisinä, ei kopioina. Sinäkin olet alkuperäinen. Nimekkäiden taiteilijoitten maalauksista on maksettu satoja miljoonia dollareita. Kumpi on arvokkaampi, yksi ihmisen maalaama taulu vai itse ihminen?

En tiedä uskotko sinä oikeasti että Jumala on sinut luonut. Uskot tai et, olemme kaikki suunnattoman arvokkaita. Olisiko aika kohdella myös itseäsi sen mukaan? Kannustatko vai lannistatko itseäsi? Millaiseen lopputulokseen se johtaa? Kumpaa mieluummin haluaisit?

Itsemme vähätteleminen ja lannistaminen on jokseenkin yleistä maassamme. Silloin emme osaa nähdä arvoamme. Jos emme ole ainutlaatuisia itsejämme ja käytetä meille annettuja lahjoja ja kykyjä, hukkaamme tarkoituksemme.

Kun oppii hyväksymään itsensä heikkouksineen ja vahvuuksineen, toisin sanoen rakastaen itseään, silloin on aika kääntyä ”ulospäin” hyväksymään ja rakastamaan muita. En usko, että olemme täällä itseämme varten.

Pidä huolta itsestäsi, jotta voit pitää huolta myös muista.

Meidät on luotu rakentumaan ja rakastamaan toisiamme.

TYÖSKENTELE KANSSANI

007

KUTSU MINUT MUKAAN

  • Hyvinvointi/hemmotteluillat kotonasi, työpaikallasi, tapahtumassasi niistä lisää http://www.myaloevera.fi/evahaapala/fi/about
  • Uskalla olla aito sinä – voit ehdottaa tapahtumaa. Olen käynyt tähän mennessä puhumassa aiheesta pienimuotoisissa tilaisuuksissa

Löysin todellakin 39-vuotiaana itselleni ammatin, jollaista en osannut edes odottaa tai en tiennyt, että sellaisestakin voi tehdä itselleen ihan oikean uran.

Tutustuin hyvinvointituotteisiin, joista innostuin. Innostun helposti asioista, mutta sen jälkeen olen skeptinen monen asian suhteen ja haluan varmistua että tuotteet tai asiat oikeasti toimivat minun sekä muiden kohdalla. Ryhdyin tähän yritykseen itsenäiseksi jälleenmyyjäksi vain saadakseni itse tuotteet halvemmalla itselleni ja perheelleni.  Ryhdyin myös lukemaan paljon tästä tuotteesta ja mitä enemmän luin, sitä enemmän innostuin; miten monipuolista hyvinvointia voimme niistä saada.

Siihen aikaan kaikki kolme lastani olivat vielä pieniä, kaksi nuorimmaista eivät olleet vielä koulussakaan. Mieheni on kiinteistönvälittäjä ja illat ja viikonloputkin yleensä töissä. Sanoin, että minulla ei ole aikaa millekään jälleenmyynnille edellä mainittujen asioiden takia. Ajan kuluttua kuitenkin huomasin, että tuotteet olivat niin hyviä, että niitä automaattisesti suosittelee muillekin. Kun sitten he saivat tuotteita suoraan minulta ja kokeilivat niitä ja innostuivat itsekin niiden tehosta, innostuin itse lisää ja jotkut ystävistänikin halusivat ruveta suosittelemaan ja myymään samoja tuotteita. Huomasin pian, että sille löytyy aikaa jolle haluaa sitä löytyvän. Vuosi aloittamisen jälkeen sanouduin irti muusta työstä ja tästä työstä tuli oma merkityksellinen työni ja yritykseni.

Koska oma motivaationi tulee siitä, että voi auttaa muitakin ja yrityksen konsepti perustuu kokonaan hyvinvoinnin -niin fyysisen kuin taloudellisenkin – tuottamiseen, tästä mahdollisuudesta tuli sellainen kokonaisuus elämääni joka jaksaa innostaa yhä uudelleen ja uudelleen.

On ollut upea seurata tiimini jälleenmyyjiä, jotka ovat voineet saada hyvää perheelleen ja tuttavapiirilleen näiden tuotteiden kautta sekä voineet saavuttaa elämässään jotain ihan uutta. Toiset haluavat tehdä tätä työtä harrastuksena, innostuksesta tuotteisiin ja kenties uusiin ihmisiin tutustumisesta. Toiset haluavat vähän lisäansioita oman työnsä ohella. Monelle esim pari sataa euroa ylimääräistä kuukaudessa on tuonut paljon uusia mahdollisuuksia; matkoja, lainanlyhennyksiä, uutta sisustusta, uusia harrastuksia ym ym. Sitten on ryhmä niitä, jotka ovat tehneet tästä myös uuden uran itselleen ja ovat voineet tehdä asioita ihan uudella tavalla elämässään. On vain itsestä kiinni kuinka paljon haluaa saavuttaa ja tavoitella. Vetovoimaisimpia asioita ovat valinnanmahdollisuudet; voimme itse valita työaikamme, vapaa-aikamme ja loma-aikamme. Voimme valita myös työkaverimme. Voi itse vaikuttaa siihen kuinka paljon ansaitsee; tälle ei ole kattoa – mutta mitä enemmän haluat, sitä enemmän sinun on tehtävä töitä. On myös monia muita etuja mitä tällä alalla saa. Niistä voit kysyä minulta lisää.

Tällaisena taloudellisena aikana monet etsivät lisää taloudellista turvaa tai työtä itselleen. Monelle n 40 v ylittäneelle on mahdottoman tuntuista löytää työpaikkaa. Jos sinä haluat jotain uutta elämääsi tällä saralla. Ota yhteys ja ota selvää olisiko tämä sinua varten. Jos pidät ihmisten kanssa työskentelystä ja haluat auttaa muita, olet sinnikkäs ja oppimishaluinen, koulutan sinut tiimiini. http://www.myaloevera.fi/evahaapala/fi/work-with

Eva Haapala

040 519 2668

evahaapala@gmail.com

http://www.myaloevera.fi/evahaapala

APUA – sinulle annettiin juuri 2 kk elinaikaa

Whatever you want to do, do it now.

Olet juuri saanut rintasyöpädiagnoosin ja sinulle on kerrottu, että syöpä on edennyt todella pitkälle ja sinulla on vain kaksi kuukautta elinaikaa. – Mitään ei ole enää tehtävissä. Olit kuullut sukulaisista tai tuttavista, jotka olivat sairastuneet syöpään. Ehkä olit yrittänyt rohkaista heitä, ehkä olit myös uskonut että syöpä ei kuitenkaan osu omalle kohdallesi. Mutta eräänä päivänä huomasit jotain omituista rinnassa, erikoista kipua. Syöpä tuli heti mieleesi ja myös kuolema, vaikka suurin osa siitä paraneekin. Tunnustelit rintaasi ja löysit sieltä jotain poikkeavaa. Yritit olla ajattelematta sitä, mutta se omituinen pelko hivuttautui usein mieleesi. Oli pakko mennä lääkäriin

Ennen kuin soitin lääkäriin, mieleni laukkasi tuhatta ja sataa. Miten reagoisin jos saisin syöpädiagnoosin. Mietin myös sitä, mitä jos todella kuulisin, että syöpä on levinnyt laajalle eikä mitään ole tehtävissä. Minulle annettaisiin 2 kuukautta elinaikaan.

Aloin todellakin viemään tätä ajatusta pidemmälle ja mietin miten haluaisin viettää elämäni viimeiset kaksi kuukautta, mitä haluaisin tehdä, kenen kanssa viettää aikaa. Millaisena haluaisin ihmiset minut muistavan. Suunnittelin myös oman ”muistotilaisuuteni” – elämisen juhlan – kun vielä olen hengissä. Halusin kutsua sinne kaikki elämälleni tärkeät henkilöt ja jakaa heidän kanssaan asiat, jotka ovat minulle tärkeitä.

Olemme usein lukeneet asioista, mitä ihmiset kuolinvuoteellaan eniten katuvat;

– olisipa minulla ollut rohkeutta elää itselleni totena – ei sen mukaan mitä muut minusta odottavat

– en olisi tehnyt työtä niin paljon

– olisipa ollut rohkeutta näyttää tunteitani

– olisin ollut yhteydessä enemmän perheeni ja ystävieni kanssa

– olisin sallinut itseni olla onnellinen

Olen usein miettinyt, että täytyykö meille tapahtua jotain katastrofaalista ennen kuin pysähdymme miettimään mikä todella on tärkeää sinulle ja minulle. Toivon, että näin ei olisi ja mielestäni on hyvä tehdä itsensä kanssa pieni ajatusleikki ja laittaa paperille mitä haluaisit ihmisten sinusta sanovan omassa muistotilaisuudessasi; millainen henkilö olit, välititkö muista, käytitkö omia kykyjäsi ja lahjojasi itsesi ja toisten hyödyksi vai peititkö valosi pelätessäsi muiden reaktioita tai odotellessasi ”sopivaa hetkeä”.

Nyt olemme vielä elossa ja kun tällainen lista on kirjoitettu, voimme itse vaikuttaa myönteisesti siihen, mitä haluaisimme meistä sanottavan tekemällä niitä asioita, joita haluamme ja olemalla se henkilö, joka oikeasti olet. Oletko koskaan ajatellut miten sinusta puhuttaisiin?

Voit myös tehdä nk. keinutuolimatkan: kuvittele itsesi vanhuksena, elämäsi iltapuolella. Siinä kiikkuessasi, mitä ajatuksissasi kulkee; harmitteletko asioita, joita olisi halunnut tehdä, muttet rohjennut tai saanut aikaiseksi? Tuletko toivomaan, että olisit rohjennut seurata sydämesi ääntä? Vai keinutko tyytyväisenä koska olet saanut elää rikkaan elämän heittäytyen erilaisiin asioihin mukaan, uskaltaen välittää muista – kiitollisena ja levollisena –  samalla kun kerrot kaikkea mielenkiintoista ystävillesi ja lapsenlapsillesi heidän ihaillessa rohkeuttasi ja kykyjäsi elää täyttä elämää. Vielä voit valita.

”Elämä päättyy kun lopetat unelmoinnin, toivo päättyy kun lakkaat uskomasta, ystävyys loppuu kun päätät jakamisen” – jaa  tämä niiden kanssa, joita pidät ystävinäsi.

Kiitoksen ja kannustuksen voima

WP_20140618_027

Miltä sinusta tuntuu, kun saat kiitosta ja kannustusta? Saatko sitä tarpeeksi? Annatko sitä tarpeeksi? Antaessaan saa.

Sanoilla on valtava voima. Muistat varmaan kommentteja, joita sait jo lapsena, kotona tai koulussa – negatiivisia tai positiivisia kommentteja.

Lapsena olin hiljainen ja ujo ja tätä myös ympäristö vahvisti sanoessaan toisille että tällainen olen. Kärsin itse ujoudestani ja olisin halunnut olla ulospäin suuntautunut ja häpesin ikuista punastumistani. Sain etuoikeuden opiskella kuusi vuotta Kanadassa ja USA:ssa, joissa sain toisenlaista kannustusta ja rohkenin enemmän olemaan oma itseni. Joidenkin henkilöiden kannustuksesta aloin hitaasti muuttua sellaiseksi, jollainen halusinkin olla ja uskaltauduin yhä enemmän ulos kuorestani.

Olin myös jossain vaiheessa erittäin nolo omasta sivuprofiilistani nenineni. Joskus ehkä parikymppisenä olin risteilyllä laivalla ja joku selvästi alkoholin vaikutuksen alla oleva mies kehui sivuprofiiliani. Ajatella, ei ole aina väliä kuka sanoo jotain positiivista, mikä vaikutus sillä voi olla elämässäsi.

Olen halunnut itse huomioida ihmisiä hyvistä asioista; jostain henkilökohtaisesta tai esimerkiksi hyvästä asiakaspalvelusta. Ei ole kovinkaan paljon hyödyllistä puhua kauniisti hautajaisissa vasta (toki kuulijoita kohtaan on), mutta eikö ole parempi kuulla kiitosta ja kannustusta jo eläessään.

Aikoinaan työpaikassani työterveyslääkäri kannusti minua hankkimaan lapsia tai hankkimaan haastavamman työn. Toteutin nämä molemmat. Usean vuoden jälkeen päätin etsiä hänet käsiin googlen kautta ja löysinkin. Kirjoitin hänelle sähköpostia kiitokseksi odottamatta minkäänlaista vastausta. Kului ehkä 5 minuuttia kun tämä lääkäri soitti ja juttelimme ainakin puoli tuntia. Hän kysyi lupaa lähettää postini edelleen kollegoilleen, sillä lääkärit eivät yleensä saa positiivista palautetta. Mielestäni pienellä asialla oli suuri vaikutus kiitoksen saaneen henkilöön.

Joskus olen vienyt kukkia tai kortteja henkilölle tai yrityksille kiitokseksi hyvästä palvelusta tai muusta huomioimisesta. Olen huomannut, että ihmiset pitävät näistä kiinni kuin janoiset vesipullosta. Sitä paitsi palvelu näissä paikoissa on parantunut entisestään. Sitä paitsi itsellekin tulee hyvä olo kun on voinut saada toisen tuntemaan itsensä merkityksekkääksi. Eikö ihmiset tule sellaisiksi, jollaisiksi heidät ”leimataan” – sekä hyvässä että pahassa?

Omassa työssäni ilmapiiri on todella kannustava ja kiitosta osoittava; tämä saa minut tekemään asioita entistä paremmin.

Millaisessa ilmapiirissä sinä haluat elää? Kylvä sitä päivittäin. Mitä kylvät, sitä myös niität.

Kiitos SINULLE kun luit tähän asti. Tehdään yhdessä ympäristöstämme positiivisempi paikka ! Jaa tämä sinulle tärkeän ihmisen kanssa !

MIKSI KIRJOITAN SINULLE

Nostot

Saan energiaa ihmisistä. Sinullekin varmasti ihmissuhteet ovat tärkeitä. Toivon, että voisimme saada yhteyden, jossa molemmat voisimme jakaa ajatuksia. Minä kirjoitan tätä blogia ja toivon että sinäkin tulisit mukaan blogiini antaen omat ajatuksesi kyseisistä aiheista.

Uskaltaudut olemaan aito sinä käyttäen sinulle annettuja kykyjä ja lahjoja, jotta voisit elää merkityksellistä elämää ja luoda yhteyttä avoimesti ihmissuhteisiin.

Jos haluat muita sinulle tärkeitä ihmisiä näiden aiheiden äärelle, kutsu heidätkin tutustumaan meihin.

Toivon, että tämä saa olla suuri aidosti välittävä yhteisö, jossa toki voidaan olla eri mieltä asioista, mutta ollaan silti kuin hyvät ystävä ja kohdellaan toisiamme sen mukaan.

Olen aidosti kiitollinen, että sinäkin olet mukana elämässäni. Se tekee elämästäni rikkaamman. Toivon, että sinäkin tulet saamaan täältä lisää aineksia hyvään elämään; ideoita, ajatuksia, oivalluksia, antoisia tuttavuuksia ja jopa uusia ystäviä tai yhteistyökumppaneita – toisin sanoen UUSIA MAHDOLLISUUKSIA.

”Rakkaus kasvaa ainoastaan jakamalla. Voit itse saada enemmän vain antamalla toisille ” – Brian Tracy

”Ihme on tässä; mitä enemmän jaamme, sitä enemmän saamme”

happy children