APUA – sinulle annettiin juuri 2 kk elinaikaa

Whatever you want to do, do it now.

Olet juuri saanut rintasyöpädiagnoosin ja sinulle on kerrottu, että syöpä on edennyt todella pitkälle ja sinulla on vain kaksi kuukautta elinaikaa. – Mitään ei ole enää tehtävissä. Olit kuullut sukulaisista tai tuttavista, jotka olivat sairastuneet syöpään. Ehkä olit yrittänyt rohkaista heitä, ehkä olit myös uskonut että syöpä ei kuitenkaan osu omalle kohdallesi. Mutta eräänä päivänä huomasit jotain omituista rinnassa, erikoista kipua. Syöpä tuli heti mieleesi ja myös kuolema, vaikka suurin osa siitä paraneekin. Tunnustelit rintaasi ja löysit sieltä jotain poikkeavaa. Yritit olla ajattelematta sitä, mutta se omituinen pelko hivuttautui usein mieleesi. Oli pakko mennä lääkäriin

Ennen kuin soitin lääkäriin, mieleni laukkasi tuhatta ja sataa. Miten reagoisin jos saisin syöpädiagnoosin. Mietin myös sitä, mitä jos todella kuulisin, että syöpä on levinnyt laajalle eikä mitään ole tehtävissä. Minulle annettaisiin 2 kuukautta elinaikaan.

Aloin todellakin viemään tätä ajatusta pidemmälle ja mietin miten haluaisin viettää elämäni viimeiset kaksi kuukautta, mitä haluaisin tehdä, kenen kanssa viettää aikaa. Millaisena haluaisin ihmiset minut muistavan. Suunnittelin myös oman ”muistotilaisuuteni” – elämisen juhlan – kun vielä olen hengissä. Halusin kutsua sinne kaikki elämälleni tärkeät henkilöt ja jakaa heidän kanssaan asiat, jotka ovat minulle tärkeitä.

Olemme usein lukeneet asioista, mitä ihmiset kuolinvuoteellaan eniten katuvat;

– olisipa minulla ollut rohkeutta elää itselleni totena – ei sen mukaan mitä muut minusta odottavat

– en olisi tehnyt työtä niin paljon

– olisipa ollut rohkeutta näyttää tunteitani

– olisin ollut yhteydessä enemmän perheeni ja ystävieni kanssa

– olisin sallinut itseni olla onnellinen

Olen usein miettinyt, että täytyykö meille tapahtua jotain katastrofaalista ennen kuin pysähdymme miettimään mikä todella on tärkeää sinulle ja minulle. Toivon, että näin ei olisi ja mielestäni on hyvä tehdä itsensä kanssa pieni ajatusleikki ja laittaa paperille mitä haluaisit ihmisten sinusta sanovan omassa muistotilaisuudessasi; millainen henkilö olit, välititkö muista, käytitkö omia kykyjäsi ja lahjojasi itsesi ja toisten hyödyksi vai peititkö valosi pelätessäsi muiden reaktioita tai odotellessasi ”sopivaa hetkeä”.

Nyt olemme vielä elossa ja kun tällainen lista on kirjoitettu, voimme itse vaikuttaa myönteisesti siihen, mitä haluaisimme meistä sanottavan tekemällä niitä asioita, joita haluamme ja olemalla se henkilö, joka oikeasti olet. Oletko koskaan ajatellut miten sinusta puhuttaisiin?

Voit myös tehdä nk. keinutuolimatkan: kuvittele itsesi vanhuksena, elämäsi iltapuolella. Siinä kiikkuessasi, mitä ajatuksissasi kulkee; harmitteletko asioita, joita olisi halunnut tehdä, muttet rohjennut tai saanut aikaiseksi? Tuletko toivomaan, että olisit rohjennut seurata sydämesi ääntä? Vai keinutko tyytyväisenä koska olet saanut elää rikkaan elämän heittäytyen erilaisiin asioihin mukaan, uskaltaen välittää muista – kiitollisena ja levollisena –  samalla kun kerrot kaikkea mielenkiintoista ystävillesi ja lapsenlapsillesi heidän ihaillessa rohkeuttasi ja kykyjäsi elää täyttä elämää. Vielä voit valita.

”Elämä päättyy kun lopetat unelmoinnin, toivo päättyy kun lakkaat uskomasta, ystävyys loppuu kun päätät jakamisen” – jaa  tämä niiden kanssa, joita pidät ystävinäsi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s