Rakasta itseäsi !

Rakasta itseäsi! Kuulostaa todella itsekkäältä. En tarkoita itsensä rakastamisella itsekkyyttä.

Jos olet joskus lukenut Raamattua, siellä on annettu kaksi suurinta käskyä; Rakasta Jumalaa ja Rakasta Lähimmäistä niin kuin Itseäsi.

Onko minusta mitään iloa toiselle, jos en välitä itsestäni?

Kuka sitten olen ? Miksi olen arvokas? Miten määrittelen itseni?

Silloin kun itsetuntoni oli todella pohjalukemissa, koin itseni arvottomaksi ja yksinäiseksi. Ajan kuluessa aloin pohtia ja etsiä totuutta. Totuushan tekee meidät vapaiksi. Mutta mikä on totuus minusta? Onko se sitä miten arvioin itse itseni? Olenko sitä mitä muut minusta sanovat tai mitä kuvittelen heidän minusta ajattelevan?

Tänä aamuna poimin ”sattumalta” kaapistani vanhan päiväkirjan ja jäin sitä lukemaan. Kyyneleet vierähtivät silmiini; en ollenkaan muistanut millaisessa erämaassa ja yksinäisyydessä olin ollut ja sieltä selvinnyt.

Kun ryhdyin etsimään totuutta itsestäni, mietin, mistä totuuden löytäisin. Koska uskon, että Jumala on luonut maailman ja sinut ja minut, lähdin etsimään totuutta siitä, mitä Jumala minusta sanoo.

Parantumiseni alkoi kun sain käsiini Josh McDowellin kirjan: His Image, My Image. Tästä lähti muutos kohti oman itseni arvostamista. Aloin ymmärtämään, että olen arvokas, täysin ainutlaatuiseksi luotu; toista minua ei ole. En ole parempi kuin toiset, mutta en myöskään huonompi kuin toiset.

Luin kuinka ihmeellisesti meidät on tehty, suunniteltu juuri sellaisiksi kuin olemme, luonteenpiirteinemme, ulkomuotoinemme ja meille annettuine lahjoinemme.

Oman itsensä löytäminen ei ollut minulle nopea prosessi; luin ja suorastaan ahmin kirjoja ja kävin kursseilla ja keskusteluissa. Ehkä yksi käänteentekevä oli myös ns Krito-kurssi. En kokenut tarvitsevani mistään toipumista, mutta kurssi kuulosti mielenkiintoiselta. Lähdin siellä pienryhmässä kartoittamaan lapsuuttani, luonteenpiirteitäni, tunteitani ja paljon muuta. Suurena oppaana oli Kritossa käyttämämme kirja: Toiveena Sisäinen Parantuminen (Mirja Sinkkonen ja Paula Tähtinen). Ei ollut helppoa tässä kiireessä maailmassa pysähtyä tutkimaan kuka minä olen, mitkä ovat kipuni ja mikä on totuus minusta.

Uskon, että sydämiimme on asetettu kaipaus niitä asioita kohtaan, joissa meillä on kykyjä. Huomaamme, että sellaisten asioiden parissa aika kuluu kuin siivillä. Mitä sinun sisimmässäsi on, mitä haluaisit tehdä? Ehkä tämä kaipaus on ollut sisälläsi koko elämäsi ajan tai vasta hetken. Tutkiskele itseäsi , löydätkö jotain mitä voisit tehdä joko pienin tai suurin askelin kohti näitä asioita – rohkeasti, uskaltamalla olla aito sinä. Mieti jos sittenkin onnistuisin. Kokoa myös vaikka paperille kaikki miten voisit päästä tähän, unohda lauseet; ei se kuitenkaan onnistu, ei minusta ole siihen. Aloita itsesi rohkaiseminen kuin rohkaisisit parasta ystävääsi!

Ajattele maailman suuria taiteilijoita. Heidän työnsä ja taulunsa ovat mittaamattoman arvokkaita, mutta vain alkuperäisinä, ei kopioina. Sinäkin olet alkuperäinen. Nimekkäiden taiteilijoitten maalauksista on maksettu satoja miljoonia dollareita. Kumpi on arvokkaampi, yksi ihmisen maalaama taulu vai itse ihminen?

En tiedä uskotko sinä oikeasti että Jumala on sinut luonut. Uskot tai et, olemme kaikki suunnattoman arvokkaita. Olisiko aika kohdella myös itseäsi sen mukaan? Kannustatko vai lannistatko itseäsi? Millaiseen lopputulokseen se johtaa? Kumpaa mieluummin haluaisit?

Itsemme vähätteleminen ja lannistaminen on jokseenkin yleistä maassamme. Silloin emme osaa nähdä arvoamme. Jos emme ole ainutlaatuisia itsejämme ja käytetä meille annettuja lahjoja ja kykyjä, hukkaamme tarkoituksemme.

Kun oppii hyväksymään itsensä heikkouksineen ja vahvuuksineen, toisin sanoen rakastaen itseään, silloin on aika kääntyä ”ulospäin” hyväksymään ja rakastamaan muita. En usko, että olemme täällä itseämme varten.

Pidä huolta itsestäsi, jotta voit pitää huolta myös muista.

Meidät on luotu rakentumaan ja rakastamaan toisiamme.