VERTAILUA

vihreä

Kahvila on täynnä erilaisia ihmisiä, nuoria ja vanhempia. Jokainen heistä on oma itsensä, jokaisella on oma tyylinsä, ulkonäkönsä, historiansa. Näyttää levolliselta. Ovatko he kaikki sinut itsensä kanssa? Näin ulkopuolisesta käsin mielestäni kenessäkään ei ole mitään vikaa, kaikki ovat täydellisiä omana itsenään. On helppo katsella sivusta ihmisiä ja jopa tehdä arvioita, stereotypioita; pitääkö tuo henkilö itsestään, huolehtiiko hän itsestään, onko hän menestynyt, minkälainen ammatti hänellä on. Mitäköhän he vastaisivat jos kysyisin keitä he ovat, miten määrittelevät itsensä, mikä on heille tärkeää, mitä asioita he peittelevät tai jopa häpeävät. Säälinkö joitain ihmisiä ulkomuodon perusteella vai kadehdinko heitä? Mistä johtuu itsensä vertailu muihin nähden? Onko ulkomuodolla jotain tekemistä onnellisuuden kanssa? Saadaanko me olla sellaisia kuin olemme vai vaaditaanko meiltä aina enemmän? Ja jos vaaditaan, kuka vaatii; perhe, ystävät, tuntemattomat, yhteiskunta? Onko sillä väliä? Riittääkö, että on juuri sellainen kuin on?

Ensimmäinen lapsi, tyttö – ehkä 5-vuotias, kulkee ohi. Hän tuntui olevan elossa, innostunut ja pirteä. Miksi? Siihen voi olla monta syytä; huolettomuus, uusista asioista kiinnostuminen, luottamus … mutta varmasti myös sekin, että hän ei ehkä vielä kovasti vertaa itseään muihin.

Tunnetko ylemmyyttä tai alemmuutta joidenkin henkilöiden seurassa? Minkälaisia asioita kadehdit ihmisissä – tyylikäs vaatetus, ulospäin suuntautuneisuus, positiivisuus, suuret aikaansaannokset, menestynyt yrittäjä tai urheilija, kirjailija, energisyys, kaunis koti, matkustaa paljon ?

Mitä kartat – epäsiisteyttä, huonommin tai paremmin tienaavia, ”reppanoita”? Minkälaisia asioita nämä tuovat mieleesi? Mitä muuta kadehdit tai kartat? Mitä se kertoo sinusta?

On ihan normaalia ja inhimillistä kadehtia ja karttaa. On hyvä kuitenkin tietää motiivit siihen. Onko jotain mitä voi itse tehdä ja mihin voi vaikuttaa?

Hukkuuko aikuisten energia vertailemiseen? Kun serkkuni tytär, Aida oli 5-vuotias, hän oli vanhempieni mökillä pikkusiskonsa ja veljeni lasten kanssa ja meno oli aika vauhdikasta. Kysyin heiltä miksi lapset jaksavat aina vaan puuhata jotain ja me aikuiset helposti väsymme. Aida vastasi, että lapsilla on aina silmät auki ihmetyksestä. Olipa viisaasti sanottu viisivuotiaalta. Jospa vain vertailun sijaan innostuisimme ympärillä olevasta, innostuisimme pienistäkin asioista, mitkä tällä hetkellä ovat käsillämme !

Miksi edes vertailemme? Emmekö kaikki ole aivan saman arvoisia? Jos ihailemme jotakuta, joka kenties tekee asioita tai on saavuttanut asioita, mitä itsekin haluaisimme, voimme oppia häneltä miten itsekin voisimme tuollaiset asiat toteuttaa. Jätetään kadehtiminen ja säälittely. Välitetään aidosti toisistamme ja katsotaan muuttuuko oma elämämme.

Useiden tuntemat Tyyneysrukous on hyvä muistaa ihan päivittäin:

”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. ”

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s