ILTA LAURAN KANSSA – Lauran uskallus tuntemattomaan

DSCN6157

Haaveiletko jostain elämääsi mullistavasta käänteestä? Harmitteletko hukkaan heitettyjä päiviä istuessasi toimettomana sohvalla syyllistäen, peläten tai valittaen?

Mikset ottaisi askelta kohti unelmaasi, joka kytee sisälläsi? Jokainenhan meistä on saanut kykyjä ja piirteitä, jotka ovat ainutlaatuisia juuri meille. Uskon, että meille jokaiselle on annettu joku tehtävä.

Sain ystävältäni Maritalta kutsun Sipooseen, Iltaan Lauran Kanssa. En ollut koskaan aiemmin kuullut Laurasta enkä näistä illoista. Aihe kuitenkin oli erittäin kiinnostava, juuri sitä mitä tässä blogissani haluan tuoda esille; itsetunnosta ja omana itsenään olemisesta. Ilta olisi keskustelua terveestä ja sairaasta itsetunnosta ja minäkuvasta. Tapahtuma oli paikallisessa ravintolassa, johon ostin lipun. Marita oli suositellut minua haastattelemaan Lauraa blogini sankaritarinoihin.

Ilta Lauran Kanssa - Reeta ja Heikki Vestman, Merja Varvikko

Kävin etukäteen Lauran kotisivuilla www.iltalaurankanssa.fi tutustumassa asiaan ja hämmästyin mitä kaikkea Laura olikaan jo tehnyt. Minuun teki myös vaikutuksen Lauran aitous ja kristillisen maailmankuva, jonka pohjalta illoissa on mahdollisuus kaikkien olla omana itsenään kohdaten aidosti toisia.

”Ilta Lauran kanssa on yhden naisen rohkea näky talk showsta, joka rakentuu kristillisen arvopohjan päälle. Talk show tuo lavalle aitoa kohtaamista, uskoa hyvään ja toivoa tulevaan silloinkin, kun toivoa ei näyttäisi olevan. ILK tekee sen tavalla, joka ei häpäise shown vieraita saati yleisöä, vaan asettaa kaikki samalle viivalle ihmisarvoa kunnioittaen. Viihdyttäen, rehellisesti ja rohkeasti.”  ( – lainaus Lauran sivuilta)

Laura on kahden lapsen äiti, naimisissa ja ammatiltaan opettaja. Papin tyttärenä häneltä odotettiin tiettyä käytöstä ja erilaisuus oli noloa nuorena. Kapinan henki ei ollut silloin vierasta. Yhteys hengellisiin asioihin säilyi ja ajaessaan autolla syksyllä 2008 Laura mietti mitä voisi tehdä mitä kukaan muu ei ollut Suomessa vielä tehnyt. Laura sai ajatuksen kristillispohjaisesta Talk Showsta.  Toiminnan naisena hän päätti heti järjestää Pikkujoulun Lauran Kanssa Turun Linnateatteriin ja maksoi 200 hengen tilan tietämättä yhtään saako sinne ensimmäistäkään kuulijaa. Tilaisuus oli loppuunmyyty. Mallimamma Marjo Sjöroos oli tässä ensi-illassa haastateltavana. Sivuilta voi lukea, että ”Marjo puhui koskettavasti ja avoimesti omasta elämästään, menetyksistään, iloistaan ja suruistaan.” Ja juuri tästä näissä illoissa on kyse. Ilta Lauran Kanssa sai menestyksekkään alun. Tämän jälkeen iltoja oli Turussa muutamia vuodessa ja vieraina oli julkisuuden henkilöitä; urheilijoita, muusikoita, kirjailijoita ym.

Jokainen ilta on järjestynyt uskomattoman hienosti rukouksen voimalla, sanoo Laura. Oikeat ovet ovat aina avautuneet oikealla ajalla. Aina oli olemassa riski, oli otettava uskon askel ja toteutettava ideat heti. Vaikka riskit ovat toisinaan hermoja raastavia, Laura rohkenee eteenpäin uskon ja kiitollisuuden hengessä. Ennen varsinaisia iltoja pieni inhimillinen epäilys hiipii mieleen, tuleeko paikalle ketään. Illat ovat kuitenkin olleet todella suosittuja ja täpötäysiä. Laura luottaa kaikessa Jumalaan, ja Lauran teemat ovatkin Rukous, Rakkaus ja Rohkeus.

Kysyin Lauralta miten voisi rohkaista muitakin hyppäämään unelmaansa. Laura kehotti kysymään itseltään: Miksen minä? Älä vertaa itseäsi toisiin, sinun ei tarvitse olla paras. Lähde tekemään sitä täysin omana itsenäsi. Anna itsellesi lupa olla se, joka olet.

Laura itse pitää sankareinaan sellaisia henkilöitä, jotka tekevät asioita intohimoisesti ja ammattitaidolla.

Mikä on sinun intohimosi? Lähde liikkeelle ja tee asiat niin hyvin kuin pystyt. Matkan varrella oppii lisää.

TULE ULOS VANKILASTASI

Little girl with bird cage

Tuntuuko sinusta joskus, että olisit kuin vankilassa? En tarkoita selliä vaan mielen kaltereita, jotka estävät sinua olemasta vapaa. Tuntuu kuin olisit häkkilintu katsellen kaihoisasti vapaana lentäviä lintuja, tai kuin olisit toukka kotelossaan ja haluaisit levittää siipesi kuin kaunis perhonen.

Tiedätkö mitä? Häkkisi ovi ei ole lukossa. Se saattaa olla kiinni ja sinä voit avata sen sisältäpäin. Toki joku voi tulla auttamaan ulkoakin oven avaamisessa, mutta sinun on itse astuttava sieltä ulos.

Mikä meidät saa vankilan kaltaiseen häkkiin? Siihen voi olla monta syytä. Ehkä joku on satuttanut sinua kovasti, loukannut eri tavoin  tai olet kokenut itsesi hyljätyksi. Ehkä tarkkailet itseäsi liikaa tulemalla entistä epävarmemmaksi itsestäsi ja pelkäät toisten arvosteluja. Ehkä et koe voivasi käyttää sinulle annettuja lahjoja tai kykyjä työssäsi tai yksityiselämässäsi vähätellen niitä tai et koe rohkeutta kurottautua niitä kohti. Ehkäpä et koe, että sinä et pysty olemaan aito sinä –  kenties vain määrätyissä tilanteissa tai jatkuvasti. Paljon muitakin asioita voi olla, joilla olet tietämättäsi rakentanut vankilan itsellesi. Usein rakennamme näitä muureja, jotta meitä ei voi satuttaa, mutta itse asiassa rakennamme omaa vankilaamme.

Kun lintu tai muu eläin on häkissä, eläminen voi olla turvallisen tuntuista; häkkiin ei pääse saalistajat vahingoittamaan tai ei ehkä itse tee virheitä kun ei pääse lentämään tai juoksemaan maailmaan täynnä mahdollisia vaaroja. Eläimiä ei kuitenkaan ole tarkoitettu häkkiin. Oletko nähnyt kun vankeudessa elänyt eläin pääsee vapaaksi? Usein se tuntuu ihan riehaantuvan. Se on innoissaan, sillä nyt se on vapaa olemaan sellainen, joksi se on luotu.

Voit luulla olevasi turvassa häkissäsi, mutta itse asiassa et ole. Kuihdut sinne ennen pitkää. Koet aidosti elävästi vasta häkin ulkopuolella. Meitä ei ole tarkoitettu vankeuteen. On aika avata ovi ja uskaltautua riskialttiimpaan maastoon. Meidät on kutsuttu ja luotu iloon ja vapauteen.

Omalla kohdallani se tarkoitti totuuden löytämistä omasta aidosta itsestäni ja uskaltautumista myöntämään, että minullekin on annettu lahjoja ja kykyjä, joita voin käyttää merkitykselliseen elämään vertaamatta itseäni muihin. Esim. kirjoittamisen halu on ollut sisälläni jo vuosia enkä koe olevani mikään ekspertti ja taitava siinä ja jos miettisin kuinka paljon parempia kirjoittajia on kuin minä, en olisi ikinä julkaissut blogianikaan. Jostain oli aloitettava, vaikka jännittihän se. Ei tarvitse olla täydellinen, eikä kukaan meistä ole.

Häkissä vankina ollessa on voinut katsella kaltereiden läpi ja toivoa itselleen toisenlaista elämää. Rohkaisen sinua avaamaan häkkisi ovi ja astu vaikka hetkeksi ulkopuolelle. Se alkaa pian tuntumaan innostavalta ja vapaana eläminen rohkaisee muitakin tulemaan ulos vapauteen.

Mitä sinä haluaisit tehdä jos olisit vapaa? Tee se, ota ensimmäinen rohkea askel ! Nyt heti.

NOORA VÄSTINEN – 80 senttiä kiehtovaa positiivisuutta

DSCN5429

Satuin katsomaan Jari Sarasvuon ohjelmaa alkuvuonna, jossa oli vieraana Noora Västinen. Nooraa mainostettiin naisena, jolla on asenne kohdallaan ja josta meidän suomalaisten tulisi ottaa oppia.

Noin viikko sitten näin World Visionin mainoksen, jossa tämä 80 senttinen pyörätuolissa istuva ilopilleri tuli taas eteeni. Nooran tarttuva nauru jäi vuorokaudeksi mieleni sopukoihin ja putkahti aina erikoisemmissa paikoissa mieleeni, niin, että hymy tai nauru pääsi väkisin ilmoille. Halusin päästä haastattelemaan tätä nuorta positiivisuuden perikuvaa ensimmäiseksi haastateltavaksi Sankari-tarinoihini.

Wikipedia määrittelee sankarin näin: ”Sankari tai sankaritar on kansanperinteessä ja kirjallisuudessa usein tarinan päähahmo eli protagonisti, joka edustaa yleensä positiivisia arvoja.  Sankariksi kutsutaan myös muita hahmoja jotka tekevät huomattavia urotöitä. Sankari eroaa tavallisesta hahmosta poikkeuksellisten kykyjensä, onnensa tai rohkeutensa vuoksi, joiden avulla hän yltää sankarillisiin tekoihin…Runousopin mukaan juuri sankarin kohtaamat vaikeudet lisäävät yleisön samaistumista häneen. Monien kansansatujen päähenkilönä on sankariksi kasvava nuorukainen tai nuori tyttö. He ovat usein perheensä kuopuksia, joita muut vähättelevät. Nokkeluutensa tai muiden ominaisuuksiensa avulla he kuitenkin kasvavat sankareiksi.”

Harva varmaan pitää itseään sankarina, ei Noorakaan, vaikka hänen oma määritelmä sankarista on henkilö, joka edustaa positiivisia arvoja ja, jonka elämäntavasta voi sanoa: Wau!  Mielestäni Noora on juuri tällainen Wau- sankari.

Noora syntyi 25 vuotta sitten. Vanhemmat odottivat tervettä lasta. Nooralla todettiin synnynnäinen luustonhauraussairaus, jossa luut ovat niin hauraat, että pelkkä aivastus saattaa katkaista kylkiluun. Vanhemmat kuitenkin halusivat Nooralle normaalin lapsuuden, jota ei rajoiteta.

Noora vietti paljon aikaa sairaalassa, on käynyt useissa leikkauksissa ja luutkin ovat murtuneet lukuisia kertoja.

Noora kertoo nettisivuillaan www.nooravastinen.net , että ”Ne eivät kuitenkaan ole koskaan ollut syy olla tekemättä sitä, mitä haluan! Päinvastoin erilaiset haasteet antavat minulle lisää potkua tehdä ja kokeilla asioita, rikkoa rajoja ja kokeilla siipiäni. Uskon, että kaikki on mahdollista, kun vain annamme mahdollisuuksille luvan!”

Noora ammentaa itseluottamusta perheestään, suvustaan ja ystävistään. Hän ei koe koskaan joutuneeksi esim. koulukiusatuksi. Siihenkin voi suhtautua eri tavoin miten tulkitsee toisen sanomisen. Kun Noora meni toiselle luokalle ja uudet ekaluokkalaiset eivät olleet häntä vielä nähneet, ekaluokkalainen poika kysyi Nooralta onko tämä tullut jostain avaruudesta. Noora sanoi: ”Sieltähän minä, näkeehän sen ” Hän on suhtautunut huumorilla ja ymmärtämyksellä lasten ihmettelyyn. Lapset usein vain alkuun ihmettelevät erilaisuutta ja kun heille lyhyesti selittää, asia on ok ja voidaan vaikka olla kavereitakin. Aikuiset enemmän hyssyttelevät ja piilottelevat.

Noora opiskeli merkonomiksi, perusti toiminimen 17-vuotiaana Herbalifen jälleenmyyjänä, opiskeli naurujoogaohjaajaksi ja elämäntaidonvalmentajaksi ja valmistuu pian steinerpedagokiksi. Huh mikä energiapakkaus !

Noora sanoo, että hän on aina tehnyt sitä mitä on rakastanut ja kokenut, että vammaisuus ei ole ollut rajoitus vaan kasvattanut positiivista elämänasennetta ja löytänyt luovasti uusia ratkaisuja. Tietyt vastoinkäymiset toimivat myös sysäyksenä pistää moottori jälleen käyntiin. Viisi minuuttia voi sääliä itseään, sitten riittää.

Kerran Noora oli äitinsä kanssa juoksutapahtumassa, jossa äiti työnsi Nooraa pyörätuolissa. Tiellä oli huomaamaton monttu, johon pyörätuolin pyörät jämähtivät sillä seurauksella, että Noora luokkasi polvensa ja jalkansa pahasti. Maaliin asti kuitenkin mentiin ja Ice Poweria kipukohtiin. Illalla Nooran oli määrä vetää naurujoogakeikka, mutta hän sanoi äidilleen, ettei voi mennä sinne nauramaan kun niin polvea särkee. Äiti vastasi: ” Estääkö polvi sinua nauramasta, eihän sinulla ole leukaluut murtuneet!” Särkylääkettä siis poskeen ja vetämään iltaa, jonka aikana koko polvikipukin unohtui.

”Mihin keskität huomiosi; kipuun vai johonkin muuhun? Annatko kivun määrittää elämäsi vai teetkö silti asioita, vaikka vähän sattuukin”, pohtii Noora.

Juteltiin myös mm mukavuusympyrästä pois astumisesta. Kysyin mikä Nooralle oli ollut pelottavaa vai oliko mikään. Hän sanoi kärsineensä superjännityksellä esiintymistä. Hän oli Herbalifen tilaisuuksissa käynyt puhumassa kuukausittain. Hän oli sanonut kollegoilleen, että pakottakaa minut puhumaan puoli tuntia joka kerta. Tosin hän oli katunutkin sanojaan, mutta aina noussut lavalle. Ensin tosin oli käynyt jännitykseltään oksentamassa vessassa ja sitten puhumaan hyvinvoinnista jopa sadoille.

Monta muutakin mielenkiintoista ajatusta vaihdoimme, ehkä niitä tulee muissa artikkeleissani esille.

Nooran fyysiset rajoitukset ovat näkyvissä, mutta meillä varmaankin kaikilla on suurimmat rajoitukset mielessämme. Estävätkö mielemme rajoitukset meitä jostain vai etsimmekö ratkaisut ja elämme täyttä elämää löytäen merkityksen elämällemme sydämestä käsin ei ympäristön odotuksista tai siitä mitä muut mahdollisesti ajattelevat toimistamme ? Haluaisitko olla rohkea?

Kiitokset Noora, rohkaisustasi, elämänasenteestasi, valoisuudestasi ja tarttuvasta naurustasi !

Omilla sivuillasi sanot ”Monista haasteista huolimatta olen saanut omalle elämälleni niin hyvät lähtökohdat, joten olen aina kokenut kannustamisen, toisten auttamisen ja tukemisen luonnolliseksi. Siitä on oikeastaan tullut kutsumukseni, eräänlainen elämäntehtäväni. Nautin kun saan olla työni kautta tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, kannustaa heitä toteuttamaan omia unelmiaan ja tuoda valoa jokaisen kohtaamani ihmisen jokaiseen päivään! ” Tätä olet tehnyt tänäänkin 🙂