Mahdollisesta Mahdoton vai Mahdottomasta Mahdollinen – Rita Kostama kannustaa

Joskus meille kaikille kertyy niitä haastavia ja vaikeita aikoja – joskus jopa niin paljon, että tekisi mieli luovuttaa. Kun itse olen käynyt läpi useita pieniä ja suuria vaikeuksia ja murheenaiheita, olen saanut kannustusta ja toivoa kuuntelemalla ja tapaamalla ihmisiä, jotka ovat sinnikkyydellään ja asenteellaan saavuttaneet vaikka mitä. Yksi näistä on valloittava Rita Kostama – Vuoden Pakolaisnainen 2016.

16790700_10211994980604907_1966197589_n-1

Rita oli 10 lapsisen perheen kuopus ja vasta 15-vuotias kun vanhemmat joutuivat tekemään vaikean päätöksen ja lähettämään lapsensa turvaan Ruandan kansanmurhan kauheuksia kun ympärillä riehuivat tulipalot ja ihmisiä tapettiin.

Rita oli jo pienenä ilopilleri ja turvallisessa kotiympäristössä isä oli Ritan esikuva. Isä oli menettänyt onnettomuudessa kykynsä kävellä, mutta ei ikinä valittanut jalkojaan vaan pyöritti yrityksiään, matkusti ulkomailla, oli aktiivinen ja auttoi ihmisiä liiketoimissa; mm. toripäivänä toimitti ihmisille tuotteita ilmaiseksi myyntiin ja sitten myyntivoitoista he maksoivat isälle takaisin. Isä oli kuuluisa ja pidetty ihminen, joka rohkaisi ja kannusti muita.

Rita ei tiennyt, ettei koskaan enää näkisi isäänsä kun vanhemmat tekivät raskaan päätöksen lähettää lapsensa turvaan kansanmurhaa toiseen maahan. Rita pääsi viime hetkellä sisarustensa kanssa Kongoon ennen kuin rajat suljettiin. Kongossa, Keniassa ja Senegalissa Rita eli epävarmuudessa ja pelossa rahattomana ja paperittomana 4 vuotta vailla tietoa tulevasta ilman vanhempia toiveena kotiin pääsy. Monesti he yrittivät saada pakolaisstatusta, mutta tuntui että muut ympärillä vain saivat sen. Ritan asenne oli kuitenkin positiivinen ja hän ajatteli aina, että huomenna yritämme uudelleen.

Suomeen Rita pääsi sitten kahden siskonsa kanssa 20-vuotiaana vihdoin kiintiöpakolaiseksi. Kylmä, pimeä ja vieras maa otti heidät vastaan lämpimästi. Rita ei murehtinut sitä että oli tullut täysin vieraaseen paikkaan, vieraaseen kulttuuriin; maahan, jossa ei tuntenut ketään. Rita koki kuitenkin olevansa turvassa ja vihdoin toivo palasi koulutuksen jatkamisesta ja uran luomisesta.

Rita lähti heti mukaan vapaaehtoistyöhön ja suomenkielen tunneille. Hän opiskeli yo-merkonomiksi ja pääsi vihdoin töihin päiväkotiin. Rita tapasi syntyperäisen suomalaismiehen, meni naimisiin ja sai kaksi tytärtä. Perhe muutti paikkakuntaa ja Rita sai työtä kaupan kassalta. Rita ei kuitenkaan halunnut jäädä paikalleen vaan edetä urallaan – se vain tuntui monesti mahdottomalta. Hänestä alkoi tuntumaan, ettei pysty mihinkään tai ei ole riittävää kielitaitoa. Esimies antoi monia syitä miksi ei voinut edetä ja Rita päätti ettei luovuta vaan tekee kaiken tarvittavan: hän opiskeli työn ohessa tradenomiksi, opiskeli lisää suomenkieltä, kasvatti lapsiaan – mutta silti ovet eivät työpaikalla avautuneet vaativampiin tehtäviin. Rita oli rakastettu asiakkaiden ja työtovereiden parissa, mutta esimies pisti kampoihin. Lopulta sydän – ja paniikkioireiden siivittämänä, Rita ei halunnut kuulla enää lisää syitä miksi hän ei onnistuisi etenemään eikä halunnut kohdata epäoikeudenmukaisuutta, joten hän päätti vaihtaa työpaikkaa ja joulukuun 2016 alussa jäi kokonaan pois työstä 100 %:ksi yrittäjäksi tarjoten kirjanpitopalveluita.

Vihdoin Rita sai kokea vapautta ja rauhaa, mitä oli etsinyt jo vuosikausia. Jo pienenä Rita oli etsinyt hyväksyntää ja sitten pakolaisena, ihmisenä ja myöskin suomalaisena. Rita on kokenut onnistumisia harrastuksiensa kautta – luistelu, laskettelu, avantouinti. Hän on pidetty vapaaehtoistyöntekijä monella paikalla mm kouluissa ja pakolaistyössä. Hän on valmistunut ammattiin, perustanut oman yrityksen. Enää ei tarvitse etsiä hyväksyntää. Ritan tarinan haluavat kuulla yhä useammat ja Ritasta onkin tehty lukuisia lehti – ja tv-haastatteluita. Turvattomasta pakolaisesta monien haasteiden kautta Rita sai juhlia Suomen Itsenäisyyspäivää presidentin linnanjuhlissa joulukuussa 2016.

16830945_10155178530883120_4499808767499346768_n

Nyt maailma on avoin, vaikka en ole vielä tottunutkaan siihen – sanoo Rita. En ole halunnut hakea tukia vaan toimia asioiden eteen, uskoen, että asiakkaat lisääntyvät pikkuhiljaa. Rita sanoo, että on uskomaton fiilis kun saa joka aamu olla kotona kun lapset heräävät ja tulevat koulusta. On mahdollisuus auttaa muita, voi harrastaa ja kuntoilla enemmän ja opettaa nuorille maahanmuuttajille luistelua. Luistelua oli vaikea oppia, mutta unelmana oli myös sen oppiminen ja Rita saa nyt liidellä luistimilla lastensa kanssa. Mitä hyvää olen itse saanut, haluan antaa muille. Mikään ei estä minua tekemään asioita, joista unelmoin. Ritan unelma on työskennellä yrittäjänä ja auttaa muita sekä pitää perhe lähellä ja suoda lapsille se sama turvallisuus, mitä hän itsekin koki pienenä kodissaan Ruandassa.

Joskus meillä on unelmia ja maailma täynnä mahdollisuuksia, mutta vaikeuksien kohdatessa, saatamme lannistua ja unohtaa unelmamme; teemme mahdollisista mahdottomia. On kuitenkin upeaa kuulla tarinoita ihmisistä, jotka ovat jatkaneet ja saaneet sinnikkyydellä mahdottomista asioista mahdollisia. Kumpaan kategoriaan sinä haluat kuulua ?

TULE ULOS VANKILASTASI

Little girl with bird cage

Tuntuuko sinusta joskus, että olisit kuin vankilassa? En tarkoita selliä vaan mielen kaltereita, jotka estävät sinua olemasta vapaa. Tuntuu kuin olisit häkkilintu katsellen kaihoisasti vapaana lentäviä lintuja, tai kuin olisit toukka kotelossaan ja haluaisit levittää siipesi kuin kaunis perhonen.

Tiedätkö mitä? Häkkisi ovi ei ole lukossa. Se saattaa olla kiinni ja sinä voit avata sen sisältäpäin. Toki joku voi tulla auttamaan ulkoakin oven avaamisessa, mutta sinun on itse astuttava sieltä ulos.

Mikä meidät saa vankilan kaltaiseen häkkiin? Siihen voi olla monta syytä. Ehkä joku on satuttanut sinua kovasti, loukannut eri tavoin  tai olet kokenut itsesi hyljätyksi. Ehkä tarkkailet itseäsi liikaa tulemalla entistä epävarmemmaksi itsestäsi ja pelkäät toisten arvosteluja. Ehkä et koe voivasi käyttää sinulle annettuja lahjoja tai kykyjä työssäsi tai yksityiselämässäsi vähätellen niitä tai et koe rohkeutta kurottautua niitä kohti. Ehkäpä et koe, että sinä et pysty olemaan aito sinä –  kenties vain määrätyissä tilanteissa tai jatkuvasti. Paljon muitakin asioita voi olla, joilla olet tietämättäsi rakentanut vankilan itsellesi. Usein rakennamme näitä muureja, jotta meitä ei voi satuttaa, mutta itse asiassa rakennamme omaa vankilaamme.

Kun lintu tai muu eläin on häkissä, eläminen voi olla turvallisen tuntuista; häkkiin ei pääse saalistajat vahingoittamaan tai ei ehkä itse tee virheitä kun ei pääse lentämään tai juoksemaan maailmaan täynnä mahdollisia vaaroja. Eläimiä ei kuitenkaan ole tarkoitettu häkkiin. Oletko nähnyt kun vankeudessa elänyt eläin pääsee vapaaksi? Usein se tuntuu ihan riehaantuvan. Se on innoissaan, sillä nyt se on vapaa olemaan sellainen, joksi se on luotu.

Voit luulla olevasi turvassa häkissäsi, mutta itse asiassa et ole. Kuihdut sinne ennen pitkää. Koet aidosti elävästi vasta häkin ulkopuolella. Meitä ei ole tarkoitettu vankeuteen. On aika avata ovi ja uskaltautua riskialttiimpaan maastoon. Meidät on kutsuttu ja luotu iloon ja vapauteen.

Omalla kohdallani se tarkoitti totuuden löytämistä omasta aidosta itsestäni ja uskaltautumista myöntämään, että minullekin on annettu lahjoja ja kykyjä, joita voin käyttää merkitykselliseen elämään vertaamatta itseäni muihin. Esim. kirjoittamisen halu on ollut sisälläni jo vuosia enkä koe olevani mikään ekspertti ja taitava siinä ja jos miettisin kuinka paljon parempia kirjoittajia on kuin minä, en olisi ikinä julkaissut blogianikaan. Jostain oli aloitettava, vaikka jännittihän se. Ei tarvitse olla täydellinen, eikä kukaan meistä ole.

Häkissä vankina ollessa on voinut katsella kaltereiden läpi ja toivoa itselleen toisenlaista elämää. Rohkaisen sinua avaamaan häkkisi ovi ja astu vaikka hetkeksi ulkopuolelle. Se alkaa pian tuntumaan innostavalta ja vapaana eläminen rohkaisee muitakin tulemaan ulos vapauteen.

Mitä sinä haluaisit tehdä jos olisit vapaa? Tee se, ota ensimmäinen rohkea askel ! Nyt heti.